Janssonin kiusaus.
Janssonin kiusaus syntyy perunasuikaleista, sipulista, anjoviksesta ja kermasta uunissa kypsennettynä. Ohje, paistoaika ja tausta klassikolle.
Valmistus
- 01
Kuori perunat ja leikkaa ne tulitikkurasian tikun kokoisiksi suikaleiksi. Silppua sipulit ja kuullota ne kevyesti voissa.
- 02
Kerrosta voideltuun uunivuokaan perunaa, sipulia ja anjovisfileitä, jättäen perunakerroksen päällimmäiseksi.
- 03
Sekoita anjovisten liemi kermaan ja maitoon, mausta mustapippurilla, ja kaada seos kerrosten päälle.
- 04
Silota muutama voinokare pinnalle.
- 05
Paista uunin keskitasolla 200 °C:ssa noin tunti, kunnes perunat ovat pehmeitä ja pinta on ruskistunut.
- 06
Anna laatikon vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.
Keittiön muistiinpanot
Janssonin kiusaus on ruotsalaisperäinen, koko Pohjolassa tunnettu klassikko, jossa peruna, sipuli ja anjovis kypsyvät yhdessä kermaisessa kastikkeessa. Ruoan juuret ulottuvat 1800-luvun porvarikoteihin, joissa se tunnettiin aluksi nimellä anjovislaatikko – nykyinen nimi vakiintui vasta 1900-luvun alkupuolella. Suomessa ruoka on vakiinnuttanut paikkansa erityisesti joulupöydässä, mutta se sopii yhtä hyvin arkiseksi lämpimäksi lisäkkeeksi. Se kuuluu samaan kermaisten perunaisten laatikoiden joukkoon kuin lohikiusaus, joskin anjoviksen suolainen liemi tekee Janssonin kiusauksesta selvästi voimakkaammin maustetun.
Mikä on anjovis, ja mistä sen löytää?
Perinteisesti käytetty “anjovis” tarkoittaa täällä pohjoismaista maustettua silakkaa, ei Välimeren aitoa anjovista eli sardellia – tämä ero kannattaa muistaa, kun etsii oikeaa ainesta kaupasta. Juuri anjoviksen suolainen, mausteinen liemi antaa koko laatikolle sen tunnusomaisen maun, joten sitä ei kannata jättää pois. Tuote löytyy suomalaisista kaupoista yleensä kalatiskin läheltä tai säilykehyllystä, usein pieninä tölkkeinä valmiiksi fileoituna.
Vinkkejä onnistumiseen
Perunasuikaleiden tasainen paksuus on tässä ruoassa tärkeämpää kuin useimmissa muissa laatikoissa, koska ohuet, tulitikkurasian tikun kokoiset suikaleet takaavat tasaisen kypsymisen. Anjovisten liemi kannattaa sekoittaa kermaan ja maitoon erikseen ja kaataa kerrosten päälle vasta viimeiseksi, jolloin se valuu tasaisesti perunasuikaleiden väliin paiston aikana. Vuoan peittäminen foliolla paiston alkupuolella pitää perunat mehevinä – folion voi ottaa pois viimeiseksi puoleksi tunniksi, jotta pinta ehtii saada kauniin värin ennen tarjoilua. Kypsyys kannattaa tarkistaa pistämällä haarukka keskelle vuokaa: perunasuikaleiden pitää antaa periksi helposti. Muutama voinokare pinnalla auttaa laatikkoa ruskistumaan kauniisti. Yleisin virhe on leikata perunasuikaleet liian paksuiksi, jolloin keskiosa jää raa’aksi vaikka pinta on jo ruskistunut — jos näin käy, laatikkoa kannattaa jatkaa foliolla peitettynä hieman matalammalla lämmöllä, kunnes perunat pehmenevät kokonaan. Toinen tyypillinen virhe on kaataa kerma-anjovisseos liian nopeasti, jolloin neste ei ehdi valua tasaisesti kaikkien kerrosten väliin ja laatikon reunat jäävät kuiviksi keskiosan ollessa märkä.
Millä aineksia voi korvata?
Kuohukerman voi korvata kevyemmällä ruokakermalla, jolloin laatikosta tulee hieman notkeampi mutta silti täyteläinen. Osa perunasta voi olla myös bataattia, mikä tuo makeutta klassikon rinnalle. Anjovisfileiden määrää voi säätää maun mukaan – vähemmän kalaa tekee laatikosta miedomman, kun taas enemmän kalaa korostaa suolaista pohjamakua. Tuore ruohosipuli tai persilja pinnalla tarjoiluhetkellä tuo mukavan raikkaan vastapainon täyteläiselle kastikkeelle. Jotkut lisäävät joukkoon myös hyppysellisen muskottipähkinää, joka korostaa kerman ja anjoviksen makuyhdistelmää. Sipulin määrää voi lisätä reilustikin, sillä uunissa hauduttuna se muuttuu makeaksi eikä jää pistäväksi. Jos anjoviksen voimakas maku ei ole koko perheen mieleen, sen voi jättää kokonaan pois ja tehdä sen sijaan mietompi kinkkukiusaus, joka noudattaa samaa kermaista perunalaatikkoperiaatetta.
Miten tarjoillaan ja säilytetään?
Janssonin kiusaus tarjoillaan perinteisesti tuoreen salaatin kanssa, ja se on suosittu erityisesti juhlapöydän lisäkkeenä esimerkiksi joulun aikaan. Ylijäämä säilyy jääkaapissa tiiviissä rasiassa muutaman päivän ja lämpenee hyvin uunissa. Pakastaminen ei ole suositeltavaa, sillä kermainen kastike ja peruna erottuvat helposti sulatuksen jälkeen, joten laatikko kannattaa nauttia tuoreena tai jääkaapissa säilytettynä muutaman päivän sisällä. Pieninä annoksina se toimii myös alkuruokana ennen pääruokaa, sillä maku on niin voimakas, että pieni annos riittää herättelemään ruokahalun. Suurempi erä sopii hyvin joulupöytään muiden laatikoiden ja kinkun rinnalle, sillä se voidaan valmistaa ja koota jo edellisenä päivänä: kerrokset vuokaan, folio päälle ja jääkaappiin, minkä jälkeen paisto tapahtuu vasta seuraavana päivänä hieman tavallista pidempään, koska vuoka on paistoon mennessä kylmä. Samalla etukäteisvalmistelun periaatteella onnistuu myös jauhelihainen jauhelihakiusaus, joka sopii hyvin rinnalle, jos joulupöytään halutaan myös lihaisempi laatikko.