Toscapiirakka.

Vinkkejä onnistumiseen

Kuorrutus levitetään pohjan päälle vasta, kun pohja on juuri ja juuri kiinteytynyt mutta ei vielä täysin kypsä — jos pohja paistetaan liian valmiiksi ennen kuorrutusta, kokonaisuus kuivuu loppupaistossa. Kuorrutusta kiehauttaessa kannattaa seurata tarkkaan: liian pitkään keitetty seos jämähtää kiinteäksi karamelliksi jo kattilassa eikä enää levity tasaisesti pohjan päälle. Yleisin virhe on paistaa loppuvaihe liian kuumassa uunissa liian pitkään, jolloin mantelit palavat ennen kuin pohja ehtii kypsyä täysin — jos pinta tummuu nopeasti, siirrä piirakka hieman alemmas uuniin tai peitä löysästi foliolla loppuajaksi. Koska oma uuni voi poiketa merkittävästikin ohjeen lämpötiloista, uunin paistoaikoja koskeva opas auttaa sovittamaan kaksivaiheisen paiston oikein.

Kuorrutuksen levittäminen onnistuu helpoiten lusikalla pieninä läikkinä ympäri pohjaa ja levittämällä sen jälkeen varovasti tasaiseksi lastalla — jos kuorrutus kaadetaan kerralla keskelle, se leviää epätasaisesti eikä peitä koko pintaa. Anna piirakan jäähtyä rauhassa vuoassa ennen irrottamista, sillä lämmin karamellikuorrutus on hyvin tahmeaa ja tarttuu helposti veitseen.

Manteliviipaleiden paahtuneisuutta kannattaa tarkkailla viimeisten minuuttien ajan uunin luukun läpi ilman avaamista, sillä ne tummuvat nopeasti kuorrutuksen sokeripitoisuuden ansiosta. Jos huomaat reunojen tummuvan muuta pintaa nopeammin, käännä vuokaa uunissa kerran paiston loppuvaiheessa tasaisemman värin saamiseksi.

Irtopohjavuokaa käytettäessä kannattaa asettaa vuoan alle leivinpaperilla vuorattu pelti, sillä kuorrutuksen voi-sokeriseos valuu helposti hieman vuoan reunan yli paiston aikana. Näin uuni pysyy siistinä eikä valunut kuorrutus pala pohjalle savuttamaan.

Piirakan voi tunnistaa onnistuneeksi siitä, että kuorrutus on tasaisen kullanruskea koko pinnalta eikä paikoin vaaleampi — epätasainen väri kertoo yleensä siitä, että kuorrutus levitettiin liian ohuena tai paksuna eri kohdista. Jos kuorrutusta jää yli, sen voi säilöä jääkaapissa muutaman päivän ja käyttää esimerkiksi jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa makeana lisukkeena.

Millä aineksia voi korvata?

Kermaviilin voi korvata hapankermalla tai jogurtilla ilman muita muutoksia reseptiin. Manteliviipaleiden sijaan kuorrutukseen käy karkeasti rouhitut hasselpähkinät tai manteli-seesaminsiemenseos, jolloin maku muuttuu hieman pähkinäisemmäksi. Gluteenittoman version saa vaihtamalla pohjan vehnäjauhon ja kuorrutuksen jauhon gluteenittomaan leivontajauhoseokseen samassa suhteessa. Kesäisen muunnelman saa lisäämällä pohjaan ohuiksi viipaloituja raparperin paloja ennen esipaistoa, samaan tapaan kuin raparperipiirakassa — tällöin kokonaispaistoaika pitenee muutamalla minuutilla kosteuden vuoksi. Piirakan voi leipoa myös pellillisenä versiona suuremmalle joukolle: taikina ja kuorrutus kaksinkertaistetaan ja levitetään matalaan peltiin, jolloin molemmat paistovaiheet lyhenevät hieman ohuemman kerroksen ansiosta.

Miten tarjoillaan ja säilytetään?

Toscapiirakka tarjoillaan parhaimmillaan täysin jäähtyneenä, jolloin kuorrutus on ehtinyt kiinteytyä rapeaksi — lämpimänä leikattuna palat helposti murenevat. Se sopii kahvipöytään sellaisenaan tai omenapiirakan tapaan lusikallisen kermavaahdon kanssa. Piirakka säilyy huoneenlämmössä tiiviisti peitettynä pari päivää; jääkaapissa se kestää viikon verran, mutta kuorrutus voi hieman pehmetä kosteudesta. Piirakan voi pakastaa kokonaisena tai paloina tiiviisti kääräistynä useiksi kuukausiksi — sulata huoneenlämmössä ja anna kuorrutuksen palautua ennen tarjoilua.

Toscapiirakka on suosittu myynti- ja tilaisuuskakku juuri hyvän säilyvyytensä ansiosta: se voidaan leipoa ja pakastaa hyvissä ajoin ennen tapahtumaa ja sulattaa vasta tarjoilupäivänä, jolloin kuorrutus ehtii palautua rapeaksi huoneenlämmössä.