Raparperipiirakka kermaviilillä.
Raparperipiirakka kermaviilillä: tuore raparperi ja kermaviili-munaseos painettavan pohjan päällä, paisto 200 asteessa noin 30–35 minuuttia.
Valmistus
- 01
Sekoita sulatettu voi, muna ja sokeri keskenään.
- 02
Yhdistä vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja kaneli, ja lisää voiseokseen.
- 03
Painele taikina n. 26 cm piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
- 04
Levitä paloiteltu raparperi taikinapohjalle.
- 05
Vatkaa muna kevyesti ja sekoita joukkoon kermaviili, sokeri ja vanilliinisokeri.
- 06
Kaada seos tasaisesti raparperin päälle.
- 07
Paista uunin alatasolla 200 °C:ssa noin 30–35 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja reunat ruskistuneet.
- 08
Anna jäähtyä ennen tarjoilua.
Keittiön muistiinpanot
Tuore raparperi paloitellaan suoraan taikinapohjalle ilman esikeittämistä, ja kermaviili-munaseos sitoo ja pehmentää sen paiston aikana kirpeäksi mutta kermaiseksi kesäpiirakaksi. Tämä versio on nopeampi kuin sokerikkopohjainen raparperipiirakka, koska raparperia ei tarvitse ensin hauduttaa erikseen kattilassa.
Mitä aineksia tarvitaan ja kuinka paljon?
Kahdeksalle palalle tarvitaan 5–6 dl eli noin 300 g tuoretta raparperia paloiteltuna noin 1–2 cm:n paloiksi. Pohjaan menee 90 g voita, vehnäjauhon ja kaurahiutaleiden yhdistelmä sekä kaneli, joka tuo lämpimän pohjavivahteen raparperin kirpeyden rinnalle. Täytteen kermaviilimäärä (2 dl) mitoitetaan niin, että se peittää raparperipalat mutta ei hukuta niitä kokonaan — palojen tulee erottua täytteen pinnalta paiston jälkeen.
Millä aineksia voi korvata?
Jos raparperi on hyvin vetistä kevätsatoa, siitä kannattaa valuttaa ylimääräinen neste pois: sokeroi palat ja anna niiden vetäytyä hetki ennen vuokaan levittämistä. Vehnäjauhon ja kaurahiutaleiden tilalla voi käyttää täysin kaurapohjaista, gluteenitonta jauhoseosta ilman muita muutoksia reseptiin. Kermaviilin voi korvata ranskankermalla tai maustamattomalla kreikkalaisella jogurtilla, jolloin täytteestä tulee joko täyteläisempi tai kevyempi. Isommalle porukalle piirakan saa venytettyä pellilliseksi: kaksinkertaista taikina- ja täytemäärä ja levitä ne matalalle uunipellille — paistoaika pysyy suunnilleen samana ohuemman kerroksen ansiosta. Raparperin voi myös korvata osittain mansikalla tai omenalla, jolloin täytteestä tulee makeampi ja vähemmän kirpeä. Kanelin tilalla pohjassa toimii yhtä hyvin kardemumma, joka sopii perinteisempään suomalaiseen makuun. Halutessaan täytteeseen voi raastaa hyppysellisen appelsiinin kuorta, joka korostaa raparperin makua tuomatta ylimääräistä happamuutta. Vaniljasokerin määrää voi myös lisätä hieman, jos haluaa täytteestä pyöreämmän ja vähemmän kermaviilin maulle jäävän lopputuloksen.
Vinkkejä onnistumiseen
Täyte on kypsä, kun se on hyytynyt eikä enää läiky vuokaa liikutettaessa, ja pinta on saanut kevyen ruskean sävyn. Yleisin virhe on käyttää liian vetistä raparperia sellaisenaan, jolloin täyte jää löysäksi eikä hyydy annetussa ajassa — tästä syystä nesteen valuttaminen etukäteen kannattaa erityisesti kevätraparperilla. Syksyllä poimittu, paksumpi raparperi on yleensä vähemmän vetistä kuin ohut kevätraparperi, joten sen kanssa nesteen valutus ei ole yhtä välttämätöntä. Pohjan tulee olla tasaisen paksuinen ja ulottua hieman vuoan reunoille, jotta täyte ei valu yli paiston aikana. Jos pinta tummuu liikaa ennen kuin täyte on hyytynyt, peitä piirakka löysästi foliolla loppupaistamisen ajaksi. Jos raparperipalat nousevat paiston aikana täytteen pinnalle epätasaisesti, ne kannattaa painaa kevyesti takaisin täytteen sisään lusikalla ennen uuniin laittoa — se auttaa täytettä hyytymään tasaisemmin niiden ympärillä.
Miten tarjoillaan ja säilytetään?
Raparperipiirakka maistuu parhaalta viilennettynä, jolloin täyte on asettunut ja palat pysyvät siisteinä. Klassinen lisuke on kevyesti vaahdotettu vaniljakastike, joka pehmentää raparperin kirpeyttä. Ylijäämäpalat säilyvät jääkaapissa tiiviisti peitettynä 2–3 päivää. Raparperipiirakka on erityisen suosittu alkukesän juhlissa, kuten koulujen kevätjuhlissa ja mökkikahveilla, koska raparperin sesonki osuu juuri siihen aikaan — tuoreen sadon voi hyödyntää suoraan puutarhasta ilman esikäsittelyä. Piirakan voi pakastaa valmiiksi paloiteltuna tiiviissä rasiassa; sulata palat jääkaapissa yön yli, sillä nopea sulatus huoneenlämmössä saa kermaviilitäytteen helpommin erottumaan. Kesäkauden ulkopuolella piirakan voi valmistaa myös pakasteraparperista — sulata se ensin siivilässä ja anna ylimääräisen nesteen valua pois ennen vuokaan levittämistä. Sama painettava pohja toimii myös punaherukkapiirakassa eli viinimarjapiirakassa ja puolukkapiirakassa, ja muita marjaisia versioita löytyy mustikkapiirakasta ja marjapiirakan ohjeesta sekä koko makeiden leivonnaisten valikoimasta.