Piimäkakku.

Vinkkejä onnistumiseen

Taikinaa ei kannata sekoittaa pitkään sulatetun voin ja piimän lisäämisen jälkeen — riittää, kun ainekset ovat juuri yhdistyneet. Liika sekoittaminen tekee kakusta tiiviin ja kumimaisen, koska sooda menettää osan nostatustehostaan ja jauhon gluteeni ehtii kehittyä liikaa. Kypsyys kannattaa tarkistaa useasta kohtaa tikulla, sillä ison vuoan keskiosa kypsyy reunoja hitaammin; jos pinta on jo tumma mutta keskusta vielä taikinaista, peitä kakku löysästi foliolla ja jatka paistamista muutama minuutti kerrallaan. Voin sulattamisen jälkeen kannattaa antaa sen jäähtyä hieman ennen piimän lisäämistä, ettei kylmä piimä hyydytä voita takaisin paloiksi.

Sooda kannattaa mitata tarkasti — liika sooda jättää taikinaan metallisen sivumaun, liian vähän taas jättää kakun matalaksi ja tiiviiksi. Jos rusinat käytetään, pyörittele ne kevyesti jauhoseoksessa ennen lisäämistä taikinaan: tämä estää niitä painumasta pohjalle paiston aikana.

Piimän lämpötilalla on merkitystä nostatukseen: huoneenlämpöinen piimä reagoi soodan kanssa tehokkaammin kuin kylmä jääkaappipiimä, joten ota piimä ajoissa pöydälle ennen leipomista. Jos kakku jää paiston jälkeen odotettua matalammaksi, tarkista soodan tuoreus — vanha sooda menettää tehoaan ja nostatusvaikutus jää heikoksi, vaikka määrä olisi mitattu oikein.

Millä aineksia voi korvata?

Mausteseoksen voi vaihtaa valmiiksi sekoitettuun piparkakkumausteeseen samassa määrässä, jos kaapista ei löydy kaikkia erillisiä mausteita. Rusinoiden sijaan kakkuun sopii lusikallinen luumu- tai omenasosetta sekoitettuna suoraan taikinaan, jolloin kakusta tulee entistä mehevämpi — tämä muistuttaa läheisesti kesäkurpitsakakun tapaa käyttää kosteuttavaa lisäainesta. Suklaisen version saa jättämällä osan mausteista pois ja lisäämällä taikinaan 2–3 rkl kaakaojauhetta. Gluteenittoman piimäkakun saa vaihtamalla vehnäjauhon suoraan gluteenittomaan leivontajauhoseokseen samassa suhteessa — sooda ja piimä toimivat nostattajana yhtä hyvin. Jos piimää ei ole, sen voi korvata maidolla, johon on lisätty ruokalusikallinen sitruunamehua ja annettu vetäytyä hetki ennen käyttöä.

Miten tarjoillaan ja säilytetään?

Piimäkakku tarjoillaan perinteisesti sellaisenaan kahvin kanssa, ilman kuorrutusta — mausteet ja piimän hapokkuus riittävät makuun. Se sopii myös lämpimänä tarjoiltuna voipalan tai lusikallisen keitetyn hillon kanssa, samaan tapaan kuin banaanikakkua usein tarjoillaan. Kakku säilyy erinomaisesti: piimän ja sooda-taikinan ansiosta se pysyy mehevänä tiiviissä rasiassa huoneenlämmössä lähes viikon. Jääkaapissa säilytettynä se kestää vielä pidempään, mutta kannattaa ottaa huoneenlämpöön hetkeksi ennen tarjoilua, jotta maku ja rakenne pääsevät oikeuksiinsa. Kakun voi pakastaa kokonaisena tai paloina tiiviisti kääräistynä useiksi kuukausiksi.

Piimäkakku on myös kiitollinen retki- ja mökkileivonnainen, koska se ei vaadi sähkövatkainta eikä erityisiä välineitä — kaikki ainekset sekoitetaan yhdessä kulhossa ennen kaatamista vuokaan, mikä tekee siitä nopean valmistaa myös yksinkertaisessa keittiössä.

Kakku on perinteisesti ollut joulun ja muiden juhlapyhien vakiokahvileipä, koska se kestää hyvin muutaman päivän valmistuksen etukäteen eikä vaadi viilennystä ennen tarjoilua. Suuremman vuoan sijaan taikinan voi jakaa myös kahteen pienempään vuokaan, jolloin toisen voi antaa lahjaksi tai pakastaa myöhempää tarvetta varten — paistoaika lyhenee tällöin noin 10–15 minuuttia pienemmässä vuoassa. Kakun pinnan voi vielä ripotella kevyesti kanelisokerilla ennen uuniin laittoa, jolloin syntyy hienoinen rapea kuori ilman erillistä kuorrutusta.